Täältä löytyvät valtakunnallisen harrastusviikon historiakerhoiluohjeet,
Vanhat esineet: tutkitaan kotoa tuotuja vanhoja esineitä ja arvataan niiden käyttötarkoitusta
Etsi kotoasi jokin historiallinen, tai muuten vain mielestäsi vanha esine ja kysy vanhemmiltasi, tai vaikka isovanhemmiltasi esineen historiasta. Mikä sen tarina on? Miten se on tullut teidän perheeseen? Tuo esine kouluun. Yhdessä muiden kanssa voitte arvailla esineen käyttötarkoitusta.
Leivontaa: leivotaan esim. aleksanterin leivoksia
Toimintasuunnitelma kulttuurihistoriallisia leivonnaisia ”Aleksanteri vastaan Napoleon.”
Valmistusaika 1-2 h. Tilana kotitalousluokka tms. Valmistus on helppoa.
Huomioitava ennakkoon ruoka-allergiat (laktoosittomuus, keliakia, vadelma, sitrus).
Voi (tai margariini) huoneenlämpöön ajoissa (sulatettua ei voi käyttää).
Juotavaksi voi keittää kahvia, teetä tai mehua (nautittiin jo 1800-luvulla).
Leivokset parhaimmillaan seuraavana päivänä.
Leivotaan kaksi 1800-luvun alun suurmiehen mukaan nimettyä leivonnaista ja kerhossa äänestetään, kumpi suurmiehistä on maukkaampi.
Leivosten historia on osa eurooppalaista kulttuurihistoriaa. Leivos on seurannut muotien vaihtelua ja historian kulkua. Keskiajan ”leivoksia” olivat rinkelit, strizelit ja piparkakut. Juhlaleiviksi valmistettiin vohveleita. Barokkiaikana ”leivoksina” olivat pasteijat ja tortut. Eurooppalainen sokerileipomotaito syntyi Venetsiassa. Makeat leivonnaiset yleistyivät tavallisen kansan keskuudessa vasta 1800-luvulla kahvihuoneiden myötä.
Leivos tuli Ruotsiin ja samalla myös Suomeen 1600-luvulla. Ensimmäinen ruotsalainen keittokirja, jossa mainitaan baakesi, on vuodelta 1736. Leivosten syönti oli yläluokan herkuttelua. Suomen ensimmäinen eurooppalainen konditoria avattiin Porvoossa 1820.
Usein leivokset on nimetty kuuluisuuksien mukaan. Runebergin torttu on tästä hyvä esimerkki. Sillä on monta synnyin tarinaa ja reseptistä on monta muunnelmaa.
Aleksanterin leivos on ensimmäinen tunnetun henkilön mukaan nimetty leivos vuodelta 1819. Se on muodoltaan suorakaiteen muotoinen ja kaksikerroksinen murotaikinaleivos, jonka välissä on hilloa. Päällä on vaaleanpunainen sokerivesikuorrutus. Aleksanteri I teki Turkuun kolme matkaa ja oletetaan että hänelle tarjottiin tämän tyyppisiä leivonnaisia.
Napoleon leivoksella ei ole oikeastaan mitään tekemistä Napoleon Bonaparten kanssa. Sen alkuperäinen nimi on millefoglie, eli tuhatlehti. Napoleon on rapeakuorinen voitaikinaleivonnainen, jossa on kermainen täyte. Nimi on väännös leivoksen kotitaupungista Napolista. Ranskan sana ”napolitain” on niin lähellä Napoleonia, mikä selittää nimenmuutoksen.
Ohjeet:
Aleksanterin leivos (6 leivosta)
Pohjat:
4 ½ dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
200g voita
1 muna
Täyte: vadelmahilloa
Aloita laittamalla uuni päälle 175 astetta.
Sekoita kulhossa keskenään kuivat aineet ja paloittele huoneenlämpöinen voi pieniksi paloiksi ja ”nypi” sormilla ainekset sekaisin murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon muna ja sekoita puuhaarukalla tasaiseksi. Jos pysyy huonosti koossa lisää ½ – 1 tl kylmää vettä. Kauli taikina leivinpaperin päällä noin ½ cm paksuiseksi levyksi. Paista uunissa 175 asteessa noin 20 min. Anna jäähtyä. Leikkaa kahtia. Levitä toisen päälle vadelmahilloa ja nosta varovasti toinen levy hillon päälle. Vie jääkaappiin.
Kuorrutus:
2 ½ dl mansikanmakuista tomusokeria
2 ½ rkl sitruunanmehua (tai kylmää vettä. Sitruunanmehu on parempi koska raikastaa)
Sekoita kuorrutusainekset notkeaksi seokseksi ja levitä hyvin jäähtyneen pohjan päälle. Jos on aikaa anna vetäytyä hetki.
Leikkaa varoen neliskanttisiksi leivoksiksi.
Napoleonin leivos
6 – 8 kpl lehtitaikinan levyjä
Vaniljakreemin korvikkeeksi sopii vaahtoutuva vaniljakastike. Sitä 1 -2 purkkia, vaahdota sähkövispilällä niin paksuksi kuin tulee)
(Voit keittää vaniljakreemiksi vaniljakiisselin. Useissa ohjeissa käsketään käyttämään kananmunaa tai keltuaista. Se voi olla haastavaa, sillä liian kuumalla levyllä ne kokkaroituvat helposti ja seurauksena on munakokkelia. Tavallisesti riittää maissijauhosuurus. perunajauhoja ei kannata käyttää, sillä se tekee kiisselistä venyvää ja lopputulos on sottaista. (Yksi kiisselin ohje on: 5 dl maitoa,2 dl kermaa, 2dl sokeria ja 3rkl maissijauhoja laitetaan paksupohjaiseen (=teflon) kattilaan kuumennetaan koko ajan pohjaa myöden sekoittaen. Kun kuplii otetaan liesi pois päätä ja keitetään sekoittaen 3 min. Sen jälkeen maustetaan vaniljasokerilla. VARO POHJAANPALAMISTA = ruskeita viiruja. Jos niitä tulee kaada siivilän läpi toiseen kattilaan ja jatka kypsennystä) Jos keität kiisselin aloita tällä, sillä sen täytyy jäähtyä.)
Kinuskitäyte:
2 dl kuohukermaa
1 ½ dl fariinisokeria
25 g voita
Laita aineet voita lukuun ottamatta paksupohjaiseen (=teflon) kattilaan ja kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes seos paksunee ja muuttuu toffeemaiseksi. Varo kuumaa! Lisää lopuksi voi joukkoon.
Laita uuni ajoissa päälle. Leikkaa lehtitaikinat sopivan kokoisiksi paloiksi (puoliksi tai kolmeen osaan). Paista pakkauksen ohjeen mukaan.
Leivosten kokoaminen on vähän sottaista, mutta älä häkelly. Pohjaksi paistettu lehtitaikinanlevy. Päälle levitä vaniljakreemiä ja kinuskia. Uusi levy päälle ja kreemiä ja kinuskia ja sama kolmannen kerran.
Leivokset ovat parhaimmillaan seuraavana päivänä jääkaappisäilytyksen jälkeen, mutta me ollaan syöty heti. Halutessasi voit koristella vadelmilla.