Moniko teistä on tuntenut ihollaan maata tällä viikolla – tai tässä kuussa tai edes viimeisen vuoden aikana? Moniko on itse syntynyt kaupungissa – entä vanhemmat, isovanhemmat? Näillä yleisöä herättävillä kysymyksillä kaupunkitutkimuksen päivien eteläafrikkalainen pääalustaja tri Geci Karuri-Sebina muistutti, että kaupungistuminen on nopeaa ja edelleen kiihtyvää. Olemme etääntymässä maaseudusta ja maasta. Euroopassa nyt vähän yli puolet väestöstä asuu kaupungeissa ja v 2050 kaupunkilaisten osuuden ennustetaan kasvavan 65 prosenttiin.
Kaupungistumisen vauhti on kiivainta Afrikassa, Kiinassa, Intiassa, Pakistanissa, Brasiliassa. Pakolaisuus lisää kaupunkilaisten osuutta. Maahanmuutto tai pakolaisuus eivät suinkaan ole yksin Euroopan ongelma. Ei todellakaan, sillä valtavat, parempaa elämää etsivät ihmismassat jäävät kriisien jälkeen naapurimaihin Afrikassa, Lähi-idässä ja Itä-Aasiassa.
Tämän vuoden kaupunkitutkimuksen päivien teema ”Kaupunkien aika” innosti tutkijoita sekä suuriin, metatason kertomuksiin että hyvin arkisiin, pieniin ruohonjuuritason pohdintoihin.
Kansallisvaltioiden merkityksen kutistumista on ennustettu pitkään, poliittinen retoriikka kertoo kuitenkin aivan toista. EU:n myötä on totuttu vannomaan ”alueiden Eurooppaan” ja aluetutkimuksissa on korostettu kansalaisten kokemaa ”seutulaisuutta”. Osa tutkijoista puolestaan väittää, että tulevaisuus olisikin kaupunkien hallinnassa. Nähtäväksi jää, mutta tosiasia on, että kaupunkien merkitys kasvaa.
Kaupunkiutopiat maalailevat usein unelmia teräs- ja lasipilvenpiirtäjien ryppäistä, joissa siistiä työtä tekevät, onnelliset ihmiset kiitävät monipuolisten palvelujen väliä shoppaillen ja kahviloissa istuen. Tämä glitterien kultaama kiiltokuva herätti kaupunkitutkijoiden parissa paljon kritiikkiä.
Nopealla kaupungistumisella on vähintään kahdet kasvot. Karuri-Sebina totesi, ettei talous kasva samassa suhteessa kuin ihmisvirrat kaupunkeihin ja näin syntyy slummien planeetta. Turvattomuus lisääntyy ja unelmat muuttuvat painajaisiksi miljoonakaupungeissa.
Uhkakuvia nosti esiin myös Tkt Kaarin Taipale pohtiessaan pysyvien ilmiöiden ja kokemusten merkitystä suhteessa muutokseen. Nopea kaupungistuminen järkyttää tasapainoa; hallintokoneisto poliittisine päätöksineen, infra ja muut kaupungin rakenteet eivät kykene muuttumaan kaupungistumisen nopeassa tahdissa. Tarvitaan kulttuurinen muutos.
Kaupunkiarkkitehtuuria tarkasteltaessa on helppo huomata, että nämä taivasta hipovat metropolit alkavat pelottavalla tavalla olla keskenään saman kaltaisia. Toisistaan niitä erottaa korkeintaan joidenkin tornien pallomaiset, vinot tai muut oudot muodot. Häviävätkö omaleimaiset ja ajallisesti monipuoliset kerrokset kaupungeista? Korvautuvatko historiaa huokuvat, omaleimaiset kaupungit yksipuolisilla torneilla? Luennoissa korostettiin paikallisten erityispiirteiden tärkeyttä, puhuttiin identiteetistä, ihmisten kokemusmaailmasta, muistoista ja muista kaupunkien erityisyyksistä.
Mitä tekemistä mullan hyväilyllä on päivien teeman, tulevaisuuden kaupunkien kanssa? Kaupunkitutkimuksen päivien työryhmissä keskityttiin unelmien ja futurististen fantasioiden rinnalla hyvinkin pieniin kysymyksiin, ihmisten arkeen ja elämisen edellytyksiin. Ekologiset ratkaisut ovat läpikäyvästi mukana lähes kaikissa hankkeissa. Luontoa kaivataan ja sen välttämättömyys tunnistetaan. Biotalous, viherpihat, kattopuutarhat ja muut urbaanit viherratkaisut ovat tutkimuksen kohteina. Lasten immuniteettijärjestelmien kehittämiseksi kannustetaan päiväkoteja mullan pöyhimiseen. ”Hypoteesina on, että viherpäiväkotien lapset saavat iholleen ja elimistöönsä monipuolisen mutta turvallisen mikrobialtistuksen, joka parantaa immuunijärjestelmän toimintaa ja säätelyä.”
Kaupunkipäivien työryhmissä keskusteltiin ekokaupungeista, kiertotaloudesta, erilaisuudesta ja yhtäläisyyksistä. Luonnon ja kaupunkikeskustojen väliset jännitteet ovat monen tutkimuksen kohteena. Uusurbanistit kannustivat osallistavaan luonnonhoitoon villeillä alueilla ja ”sissiniityillä”.
Paljon keskusteltiin eriarvoisuudesta kaupungeissa. Lapset muutoksen tekijöinä ja toisaalta lasten sopeutuminen kaupunkiin ovat tutkimusten kohteena. Lasten arki kaupunkikeskustoissa on synnyttänyt perinteisiä tapaustutkimuksia, mutta työn alla on myös tieteen ja taiteen keinoja yhdistäviä väitöskirjoja. Voivatko lapset oppia pyöräilemään turvallisesti Helsingin kantakaupungissa – syntyykö lasten pyöräilykypärään kiinnitetyn mikrofonin avulla ääniteos, joka kuvaa pienten pyöräilijöiden poukkoilevaa liikkumista? Eräs helsinkiläinen tutkimus on otsikoitu ”Jätän pyörän lähipuistoon puun alle, koska kouluun ei saa pyöräillä”. Yhteisenä nimittäjänä oli lasten ja nuorten oikeus ottaa kaupunkitila haltuun.
Kansalaiset haluavat tilaa kaupunkisuunnittelussa ja kaupungissa! Työryhmissä keskusteltiin oikeuksista ja eriarvoisuudesta kaupungeissa, esillä olivat uusurbanismi, kaupunkien estetiikka ja kokemukselliset kerrostumat.
Arvokysymykset, demokratia ja kansalaislähtöinen osallisuus vilisivät työryhmäkeskusteluissa. Kaupunkitutkimuksen päivillä puhuttiin kriittisesti kaupunkien brändäyksestä, identiteetistä, futurismista, digitaalisuudesta ja virtuaalisuudesta.
Ratkaisuja etsittäessä keskiöön nousivat verkostomaisuus, poikkitieteellinen ja -taiteellinen yhteistyö. Todettiin, ettei mikään tieteenala tai tekniikka yksin ratkaise maailman ongelmia, uhkana nähtiin liiallinen eriytyminen ja ”yliyksinkertaistaminen”. Tarvitaan monialaista suunnittelua, akateemisen keskustelun lisäksi laajaa ja moniäänistä keskustelua. Yleensäkin kokemusmaailma on tärkeässä roolissa.
Kaupunkitutkimuksen päivien ohjelma ja työryhmiin liittyvät abstraktit löytyvät osoitteesta: http://www.kaupunkitutkimuksenpaivat.net/wp/wp-content/uploads/2014/01/Sessioaikataulu-abstrakteineenKTP20174.pdf
Seuraavat Kaupunkitutkimuksen päivät 2018 järjestää Suomen Kaupunkitutkimuksen seura yhdessä Yhteiskuntasuunnittelun seuran ja Tulevaisuuden tutkimuksen seuran kanssa
Kuvateksti: Mielikuva metropolista koostuu lasi- ja teräspilvenpiirtäjien silhuetista. Tarkoittaako kiihtyvä kaupungistuminen samalla latistavaa samanlaistumista. Vai, ovatko persoonalliset ja historiallisesti kerroksiset kaupungit jatkossa sittenkin voittajia?