VASU2017- Verkkokommentointi 2.-23.11.2015
Mitä hyviä käytäntöjä/toimintatapoja nykyisessä varhaiskasvatuksessa on, jotka on syytä säilyttää jatkossakin?
Seura lausuu:
Varhaiskasvatuksen tavoitteissa ja suunnitelmissa on otettu huomioon kulttuurisesti kestävä kehitys. On tärkeää, että lapsen omaan kulttuuriin, elämäntapoihin ja historiaan perehdytään, niitä arvostetaan ja ne näkyvät varhaiskasvatuksen arjessa. Kulttuuri-identiteetin vahvistuminen ja kulttuuriset arvot sekä oman kotiseudun kulttuuri- ja luonnonperinnön arvostus on nostettu hyvin esille.
Amerikkalainen tutkija James A. Banks on tutkinut paljon eri kulttuureista tulevien lasten ja nuorten identiteetin muodostumista. Hänen tutkimuksensa ovat osoittaneet, että mitä paremmin lapset tuntevat oman kulttuuritaustansa ja puhuvat äidinkieltänsä, sitä vahvempi on heidän kulttuuri-identiteettinsä ja sitä paremmin he jatkossa oppivat muita kieliä. Nämä taidot vaikuttavat suoraan lapsen itsetuntoon ja sitä kautta hänen hyvinvointiinsa. Tietoisuus omasta kulttuuri-identiteetistä on saman tutkimuksen mukaan edellytys myönteisten asenteiden syntymiselle muita kulttuureja ja ryhmiä kohtaan. Toisessa tutkimuksessa havaittiin että tietoisuus omasta kulttuuri-identiteetistä korreloi parempaan sopeutumiseen uudessa kulttuurissa ja hyvään itsetuntoon ja vähemmistön vahva etninen identiteetti näyttää vaikuttavan positiivisesti koulutuksen ja työllisyyden kanssa (Z. Koczanin tutkimus toisen polven maahanmuuttajien keskuudesta).
Monissa päiväkodeissa tehdäänkin paljon suunnitelmallista kasvatustyötä kulttuurikasvatuksen saralla, vieraillaan teattereissa, museoissa, lähiympäristössä, luetaan, runoillaan, maalataan, piirretään ja tallennetaan muistoja. Päiväkodeissa osataan huomioida myös erilaisista kulttuureista saapuvat lapset ja toteuttaa rikasta monikulttuurista kasvatusta. Vain riittävän pedagogisen koulutuksen omaava ja tarpeellinen määrä henkilökuntaa voivat turvata tämän arvokkaan toiminnan jatkossakin.
Mitä varhaiskasvatuksen käytänteitä/toimintatapoja tulisi kehittää, jotta edellä mainitut lain tavoitteet voisivat toteutua?
Kulttuuriperintökasvatuksen asema päiväkodeissa tulisi turvata ja varmistaa, että se todellakin toteutuu tasapuolisesti eri alueiden ja eri kokoisten yksiköiden välillä. Vierailut, retket ja suunnitelmallinen ja tavoitteellinen taito- ja taidekasvatus tulisi olla tasapuolisesti kaikkien lasten saatavilla.
Opetus- ja kulttuuriministeriön tulevaisuuskatsauksessa 2014 todetaan: ”Yhteiskunnan erilaistuminen ja eriarvoistuminen näkyy myös nuorten ja aikuisten osaamistuloksissa, kulttuuri- ja liikuntapalveluiden käytössä ja nuorten elinoloissa. Näiden alueiden politiikkatoimet ja uudet toimintamallit tulevat aiempaa tärkeämmiksi. Niillä voidaan puuttua eriytymiskehitykseen, parantaa yksilöiden mahdollisuuksia, vahvistaa sosiaalista koheesiota ja edistää̈näitä̈ tavoitteita myös alueellisesta näkökulmasta. Vaikuttavuuden syklit ovat pitkiä. Varhaiskasvatuksella, esiopetuksella ja peruskoulutuksella luodaan pohja yksilöiden myöhemmälle menestykselle. Nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntapolitiikan keinoin vaikutetaan ennaltaehkäisevästi erilaisten hyvinvointi- ja terveysongelmien syntyyn ja vahvistetaan kansalaisyhteiskuntaa.” Oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin on perusoikeus. Oppiminen kunnioittamaan kulttuuriperintöä on avain siihen, että myös vähemmistöihin kuuluvat lapset saavat tunteen siitä, että he ovat osa tätä yhteiskuntaa.
Tärkeää on taata kaikille lapsille riittävä määrä tietoutta ja ymmärrystä omasta kulttuurista, historiasta ja perinteistä. Esimerkiksi perinteiset juhlat, ja niihin liittyvät traditiot ovat tärkeitä yhteisöllisyyden rakentajia ja niihin on perinteisesti osallistunut myös monta sukupolvea, kuten lasten isovanhempia. Päiväkodeissa pitäisi tiedostaa myös juhlaperinteiden moninaisuus, jotta erilaisista taustoista tulevien lasten tärkeät perinteet tulisi huomioitua. Monikulttuurisuutta huomioiva kulttuurikasvatus edellyttää, että siihen panostetaan tietoisesti ja koulutetulla henkilökunnalla on aikaa ja osaamista suunnitella monipuolista kulttuurisisältöä lasten arkeen. Päiväkodin arjessa tulee näkyä mahdollisuus erilaisiin näkökulmiin ja toiminnan on oltava yhtä lailla laadukasta eri kulttuureista, uskonnoista tai uskonnottomista perheistä tuleville lapsille.
Tärkeää on myös paikallisidentiteettiin kasvaminen, jolloin lapsessa syntyy vastuuntuntoa omasta ympäristöstä, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Paikkaan liittyvän vastuuntunnon syntymisen tukeminen luo pohjan laajemmalle vastuunotolle lapsen kasvaessa kohtaamaan globaaleja kysymyksiä.
Uusi varhaiskasvatuslaki edellyttää eri tahojen yhteistyövelvollisuutta. ”Kunnan varhaiskasvatusta järjestäessään on toimittava yhteistyössä opetuksesta, liikunnasta, kulttuurista, sosiaalihuollosta, lastensuojelusta, neuvolatoiminnasta ja muusta terveydenhuollosta vastaavien sekä muiden tarvittavien tahojen kanssa. ” Tämä velvoite edellyttää yhteistyötä paikallisten kulttuuritoimijoiden kanssa ja on taattava henkilökunnalle resurssia viedä lapsia myös päiväkodin porttien ulkopuolelle tutustumaan lähiympäristöön. Myös aiempien sukupolvien kokemusten ja heidän välittämänsä kulttuuriperinnön soisi tulevan tavanomaiseksi osaksi päiväkodin arkea.
Mainitse 1-3 asiaa, miten osallisuus toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla?
Osallisuus- ja vaikuttamistaitojen oppiminen on tärkeää lapselle, sillä ne valmistavat lasta ottamaan vastuuta ympäristöstään. Päiväkodeissa osataan olla kuulolla lasten tarpeiden suhteen, mutta tärkeää on kohdata ja kuulla myös niitä lapsia, jotka vasta harjoittelevat näitä taitoja, opettelevat kieltä tai joilla on vuorovaikutustaitojen pulmia. Osallistumiseen kasvamisen tulee tapahtua lapsilähtöisesti ja erilaiset taustatekijät ja temperamenttipiirteet huomioiden.
Taide- ja kulttuuritoiminta avaa lapselle mahdollisuuksia itsensä ja tarpeidensa ilmaisemiseen, joten monipuolisen luovan toiminnan tukeminen lisää lasten taitoja ja ymmärrystä itsestä ja ympäristöstä. Vuorovaikutustaidot kehittyvät askartelun, nukketeatterin, sirkusleikkien tai maalausprojektin yhteydessä kuin itsestään. Tämä kaikki vahvistaa osallisuutta ja yhteisöllisyyttä.
Vanhemmille tulee taata monipuolisia mahdollisuuksia osallistua lastensa varhaiskasvatuksen seuraamiseen, ajan digitaaliset välineet huomioiden. Vanhempien, isovanhempien tai muiden läheisten ottaminen mukaan esimerkiksi vierailukohteiden suunnittelussa tai kutsuminen kertomaan alueen perinteistä vahvistaa kaikkien yhteisöllisyyttä ja osallisuutta.
Henkilökunnalta edellytetään paljon osaamista, kun he tutustuvat perheisiin, heidän tapoihinsa ja aitoon kohtaamiseen. Monimuotoiset ja monikulttuuriset perheet ovat tätä päivää ja erilaisten viestimien, tapahtumien ja kiireettömän kohtaamisen mahdollistaminen takaa perheiden kasvavan osallistumisen.
Millaisia valmiuksia ja taitoja lasten olisi tärkeää harjoitella varhaiskasvatuksessa?
Lapsen on tärkeä saada paljon kannustavaa palautetta, jotta hän oppii tunnistamaan omat vahvuutensa. Kiittävä ja myönteinen yhteisö kasvattaa terveen itsetunnon omaavia lapsia, joilla on halua ja näkemystä ottaa tulevaisuudessa paikkansa yhteiskunnassa. Lapselle tulee tarjota mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöönsä ja oppia erilaisia vaikuttamisen keinoja, jotta pohja aktiiviselle kansalaisuudelle voi syntyä. Ympäristöön kiinnittyessään lapsi oppii tekemään myös kestäviä valintoja.
Valtioneuvoston periaatepäätöksessä Kulttuuriympäristöstrategiassa vuodelta 2014 todetaan ”Kulttuuriympäristökasvatuksella tuetaan ympäristösuhteen ja kulttuuri-identiteetin muodostumista. Kulttuuriympäristön arvostaminen vaatii kykyä ymmärtää ja tulkita sitä. Siinä keskeinen merkitys on kotien ohella päiväkodeilla, kouluilla..” Tavoitetilaksi on lisäksi kirjattu vuodelle 2020: ”Lapset, nuoret ja aikuiset ovat oppineet hyvä kulttuuriympäristölukutaidon sekä osaavat toimia aktiivisesti kulttuuriympäristön hyväksi.” Lapsella on kulttuurisia oikeuksia. Lapsen kulttuuri-identiteetin kehittyminen vaikuttaa hänen suhteeseensa ympäröivään yhteiskuntaan. Positiivinen samaistuminen omaan kulttuuriin on tärkeää jo lapsen ensimmäisinä vuosina. Esimerkiksi toisesta kulttuurista Suomeen muuttaneet lapset, jotka positiivisesti samaistuvat sekä omaan kulttuuriinsa, että kansalliseen kulttuuriin yleensä arvostavat näitä molempia ja ovat niistä ylpeitä. Kulttuuri-identiteettiin liittyvät seikat ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä. Varhaiskasvatuksen painotuksilla voidaan ohjata tulevaisuuden vaikuttajia kunnioittamaan ja arvostamaan sekä omaa perinnettä ja sen moninaisuutta, että muiden kulttuuriperinteitä.
Kulttuurin lukutaidoilla tarkoitetaan kykyä lukea ympäristön kulttuurisia viestejä ja tunnistaa erilaisia arvoja. Kulttuuristen taitojen kehittyminen kehittää ymmärrystä erilaisia kulttuureja kohtaan ja elämään monikulttuurisessa Suomessa ja globaalissa maailmassa. Kun ymmärtää oman alueensa moninaisia piirteitä, on valmiimpi kohtaamaan avoimesti myös erilaisia katsantokantoja. Päiväkodissa kulttuurista lukutaitoa voidaan harjoitella eri kulttuurien näkyvillä piirteillä keskustelemalla vaikka tärkeistä juhlista, pukeutumisesta, kielistä ja musiikista, eli varsin konkreettisista asioista. Oman kulttuurin esittely tuvallisessa ympäristössä kasvattaa vähemmistöön kuuluvan lapsen etnistä tietoutta ja auttaa lasta näkemään yhteisönsä myönteisessä valossa, samalla myös valtakulttuurien lasten tietoisuus lisääntyy. Erilaiset monikulttuurisuusprojektit lisäävät suvaitsevaisuutta ja herättävät uteliaisuutta muita kulttuureja kohtaan ja sopivat hyvin suomalaiseen juhlaperinteen, paikallisen ruokakulttuurin tai lähimetsään tutustumisen rinnalle.
Korostamme, että kaikille lapsille tulee taata tasa-arvoiset mahdollisuudet rakentaa kulttuuri-identiteettiään, omaksua kulttuuriperinnetietoutta ja kestävän kehityksen periaatteita, liittyä yhteisöönsä ja kasvaa sen osallistuvaksi jäseneksi.
Lisää aiheista Opetushallituksen sivulla.
